Palvelijat suuntasivat parin päivän kesälomalle Vuokattiin ja heidän oli tietenkin pakko jättää pieni kissapoika hoitoon, sillä lomahuoneistossa ei olleet lemmikit sallittuja. Kallen menetyksen myötä olen alkanut stressaamaan entistä enemmän sitä, että miten Romeo voi. Onneksi minulla on sellainen luottohoitajatäti Tiia, jolle uskallan antaa rakkaimman hoitoon hyvillä mielin.
Perjantaina pakattiin Romeon kamppeet ja lähdettiin kohti hoitopaikkaa. Oli ikävää kuunnella Romeon itkua, kun se oli kuljetuskopassa nyt yksin. Romeo ja Kalle matkustivat aina isossa koiralle tarkoitetussa kuljetuslaatikossa yhdessä, siinä molemmat olivat rauhallisia toisiaan turvaten. Paikanpäällä Romeo itki vielä, mutta Tiian supersuloinen poikakissa Herra Laku "Laama" otti Romeon hyvin vastaan mennen heti tervehtimään Romeota. Tämä kaksikko ei ole koskaan ennen tavannut, joten reaktio oli kyllä hellyttävä.
Pakkasin ylihuolehtivaisena äitinä mukaan Romeolle kaiken mahdollisen: oli minun hupparini kuljetusboksissa, 2 pakettia herkkuja, mitä Romeo ei voi vastustaa, jos se jännityksen takia ei suostu syömään. Se on aina ollut todella nirso kissa ja varsinkin uusissa tilanteissa stressi voi vielä voimistaa tuota piirrettä, ja koska kissa ei voi olla syömättä pitkiä aikoja, ilman vaaraa siitä, että sisäelimet ottaa damagea. Piti myös pakata mukaan elektrolyyttijuomaa, jos kuumuus tekee taas tepposiaan kuten viime kesänä jolloin Romeo meni ihan nuutuneeksi kahdeksi päiväksi ja vasta elektrolyyttijuoma palautti herran virkeyden takaisin. Tietenkin sitten omat raksut ja purkkiruokaa mukana.
Romeo ja Laama olivat ystävystyneet ihan mukavasti. Olivat katselleet yhdessä parvekkeelta maisemia ja vielä lähtöaamuna puskeneet toisiansa.
Jospa saisin avokkeen taivuteltua siihen, että Romeolle löydettäisiin kissakaveri. Ymmärrän kyllä, että Kallen menetys hänelle oli todella kova paikka, enkä tietenkään halua vaatia, että ottaisimme uuden kissan. Mietin vain, miten paljon siitä olisi hyötyä, että Romeolla olisi vakituinen leikkikaveri, vaikka kissat ei niinikään mitään laumaeläjiä olekaan.
Sisäkissoista on vaan tullut huomattua, että niistä on tosiaan seuraa toisilleen paljonkin.
Rankka oli reissu ollut. Romeo nukkui koko eilisen päivän minun vieressäni todella sikeästi, enpä ole koskaan tainnut sen nähdä nukkuvan yhtä sikeästi kuin eilen! Ja voi kyllä se hoidatti sitten itseään koko päivän ja hankki rapsutuksia yllinkyllin. Perhe taas kotona! :)
