lauantai 29. maaliskuuta 2014

Tulokset.

Kallen tulokset soitettiin meille heti klinikkakäyntiä seuraavana päivänä.

Munuais-, kilpirauhas-, ja maksa arvot olivat erinomaiset! Huh helpostusta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sitten ruoka-aineallergiat.

Eläinlääkäri määräsi Kallelle Royal Canin Hypoallergenic DR 25 kuivanappulaa. Olin jo aikaisemmin sanonut avopuolisolleni, jonka kissa Kalle on "alunperin" ollut, ennenkun meistä tuli perhe, ettei meidän Katon alle RC:n kuraa tuoda, vaikka eläinlääkäri sitä ehdottaa, vaan etsitään muita keinoja.

Ystäväni selvitti, voiko kissa elää pääasiassa märkäruokavaliolla. Kyllä voi, tästä eteenpäin Kallen ruokavalio koostuu Natures:menusta ja kaikesta mahdollisesta barffista mitä Kalle suostuu syömään.

Kalle on hulluna pieniin hiiriin ja hiirenpinkkeihin, mutta sitten laitettiin tuollainen iso n.60g uroshiiri Kallen eteen, oli ilme kyllä melkoinen, tutki ja meinasi maistella, muttei kuitenkaan. Avasin hiiren mahankin, mutta Kalle nyrpisteli edelleen, leikkasin hiireltä jalan ja annoin Kallelle, sitä se hieman mutusteli :D

Lopulta minulla meni hermot ja pistin hiiren ja kissojen tonnikalaa (kallen herkkua) blendaten. Note to self: Voita lotossa ja hanki joku ihan tajuttoman hyvä blenderi, mikä jauhaa myös hiiriä. Sauvasekoittaja savusi :D (En uskaltanut edes kokeilla meidän omalla blenderillä, kun en halua siihen hiiren karvoja x)

Menihän se jotenkuten sekaisin sillä sauvasekottimella ja lopulta sitten tein saksilla lopputyöskentelyn. Muistakaamme, että hiiri oli todellakin lopetettu asianmukaisesti ennen koko käsittelyä! :D


Namnam :D

Kallen mielipide -_- 

Jätin ruuan esille ja toivon, että Kalle käy sitä päivän aikana syömässä. 

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kallen kanssa lääkärissä.

Saatiin tänään aika heti 9:00. Punnitsimme Kallen mennessä ja vaaka näytti 4,6kg, eli painoa normaalista on tippunut (normaalipaino n.5,5kg).

Eläinlääkäri kuunteli sydämen ja mahaäänet, sekä katsoi Kallen yleiskunnon. Mitään hälyyttävää ei perustarkastuksessa näkynyt, joten lähdimme selvittämään oksentelun syytä verikokein.

Kallen tuntien sanoin, että se saattaa olla toimenpiteissä hieman ärhäkkä, joten eläinlääkäri kutsui hoitajan pitelemään Kallea, kun Kallelta ajeltiin kaulasta karvat pois ja otettiin verinäyte. Kaikenkaikkiaan Kalle oli koko toimenpiteen ajan hyvin rauhallinen, mikä yllätti minut sekä avopuolisoni melkoisesti. Ennen riitti nimittäin, että eläinlääkäri tekee yhdenkin Kallen mielestä poikkeavan liikkeen ja Kalle on puolustuskannalla.

Päädyttiin tosiaan oksentelun ja laitumisen vuoksi otattamaan Kallelta verikokeet jossa tutkitaan kilpirauhasarvot, munuais-ja maksa-arvot sekä veren elektrolyyttejä. Tulokset tulevat jo huomenna! Niistä siis lisää, kunnes saamme itse lisätietoa... Onneksi mitään akuuttia nyt ei ainakaan ollut, ja muutoin Kalle tuntui olevan eläinlääkärin mielestä perusterve.

Myös pienten ihopattien syy selvisi, ne ovat vaarattomia - jonkunlaisia syyliä. On sekin huoli siispä nyt poissuljettu mielestä.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Pikkupotilas.

Huomasin kauhukseni hetkinen sitten, että vanhempi kissaherramme Kalle oli oksentanut verta :( tai ainakin ilmeisesti se oli verta, se ei ole saanut sellaista ruokaa, mikä värjäisi mitenkäänpäin punaiseksi oksennustakaan.

Kyseessä ei ole ainakaan akuutisti suolitukos, sillä Kalle kävi vessassa normaalisti, myös jätökset olivat normaaleita, eikä pissasta löytynyt verta, joten voimme ehkä elätellä toiveita, ettei kyseessä ole munuaiset.

Soitimme tuossa puolisen tuntia klinikalle ja päivystävälle, lähin päivystävä on sotkamossa (40km), eikä siellä voida kuin nesteyttää, minkä voimme kotonakin hoitaa. Saimme siis ohjeeksi runsasta nesteytystä ja tarkkaa seurantaa. Jos edes neste ei pysy seuraavien tuntien aikana sisällä, on pakko lähteä sotkamoon. En tiedä sitten, mitä ne muka siellä pystyisi tekemään, kun kuulema vain nesteytykset hoituu.

Ohjeena oli suunnata lääkäriin maanantai aamuna, jonne olemme Kallen kanssa menossa, mikäli tilanne ei radikaalisti muutu.

Valitettavasti pahin, mikä tuli mieleen, on vatsassa/ruokatorvessa sijaitseva kasvain, mutta ei nyt maalata piruja seinille ennen maanantaita. Siellä sitten röntgen, jossa selvinnee enemmän. Kalle piti kopittaa nyt, että voimme seurailla Kallen vointia paremmin, tuossa se vieressä on kopassaan ja ihmettelee kovin, miksi hän sinne joutui.

Toivottavasti tämä ei olisi niin vakavaa, ettei sitä pystyisi hoitamaan.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Pentuhaaveita.

Avokkeen kanssa ollaan pitkään puhuttu, että seuraava kissa meillä tulee olemaan pitkäkarvainen rotukissa, ehdottomasti uros.

Varmaan viitisen vuotta ajatuksissa on pyörinyt pyhä birma tai ragdoll. Mietinnässä siis mahdollisimman vähän rodun ominaissairauksia omistava rotukissa, jota ei ole jalostettu pilalle. Esimerkiksi persialainen ei tulisi hengitysvaikeuksineen kuuloonkaan. Joskus myös persialaiset ovat olleet oikein näyttäviä kissoja, vuosikymmeniä takaperin, kun niiden kuonoa ei oltu jalostettu takaraivoon kiinni.

Ulkomuodollisesti silmää miellyttävät ocicat, devon rex ja bengali. Upeita lyhytkarvaisia kissarotuja. Avopuolisoni on silti ehdottoman kiintynyt huiskahäntiin, vaikka itse tykkään enemmän lyhytkarvaisista, poikkeuksen tekee tosiaan birma ja räggis.

Nyt meillä on ehkä mahdollisuus viimein toteuttaa tätä haave, toki tähän menee aikaa, mutta Helsingin suunnalta on kuulunut hieman uutisia mahdollisesta tulevasta sijoituskollista, ragdollista! Tätä jäämme siis vielä haaveilemaan muutamien vuosien päähän ;)

Ystäväni räggisneiti FI*Dollgarden's Deutzia kuva © Ely V.



maanantai 17. maaliskuuta 2014

Ruokatoimitus :)

Zooplussasta saapui ruokatoimitus, kiitos Itella, kun toitte sen melkein kotiovelle... Seuraavalla kerralla muistan kyllä varmasti DPD. Romeota asia ei tuntunut haittaavan, vaan miksipä haittaisi, mammahan sen paketin sieltä postista raahasi. Olipas sentään nuo vihreät jutut, millä kantaa...

Kyllä se on vain niin, että se on se pahvilaatikko ihan taatusti se mieleisin juttu, mitä se postisetä/täti tai kuninkaallisten orja sieltä ovesta kantaa.

En edes viitsinyt tilata enää kissoille leluja, kun molemmat ovat iän myötä jättäneet leikkimisen pois, ja jos leikkivät, niin leikkivät sitten niillä meidän perheen suosikeilla; foliopalloilla.



Laatikosta paljastui ainakin yli 9kg taste of wildia, pari kiloa siitä meneekin sitten äitin kissalle, lisäksi siellä oli jotain muutakin kiinnostavaa:

Romeo ei halua herkutella hiirenpinkeillä, joten ajattelin, että sitä on pakko hemmotella jotenkin, joten tilaisin tuommoista lohitahnaa :D  Testasin jo, Romeo kumma kyllä ihastui tähän töhnään :D 

Ruokapussin kaupanpäälle tuli kana-kaloja...miten se olisi niinkuin järkevä ilmaista... kala-kanoja? :D

Vaihdoin kokonaan rumat siniset ja puunväriset kissojen virikkeet mustiin :3 Parhautta. Nyt kissoilla on sitten erikseen lattialla tuollainen aaltoneva raapimalauta, yhdessä seinässä on kiinnitettynä myöskin musta, mutta nurkkaan asennettava raapimalauta, joka on hyvin mieluinen, myös mustan kankaisen karvaputken ostin, ja hävitin kaikki riemunkirjavat rapisevat kangasputket pois. 

On muuten todella kätevä tuo curverin raksujen säilytykseen tarkoitettu astia, ilmatiivis, joten raksuissa pysyy kaikki tarpeellinen tallessa: