Hoidossa tätilässä.

Palvelijat lähti reissuun Ouluun, joten Romeo pääsi tätilään hoitoon yöksi. Se on yksi Romeon lempipaikkoja kodin lisäksi. Vaikka asunto on muuttunut, se on siellä kun kotonaan, joten se on minä mainioin hoitopaikka pienelle prinssille. Lisäksi tätilä tietää aina hurjan paljon rapsutuksia ja äärettömiä ruokamääriä :D Yleensä Romeon kanssa kun ollaan yötä, Romeo pitää Päivin hereillä yöt, nyt Romeo oli ottanut lunkisti ja nukkunut melkein koko ajan. Syykin selvisi myöhemmin. Romeolla oli ollut tarjolla jatkuvasti märkäruokaa ja raksuja, ja lisäksi se oli saanut kasapäin herkkuja :D Normaalistihan Romeon ruokavalio on aamuin-illoin pussi märkäruokaa ja 2-3 kertaa pieni kourallinen raksuja pitkin päivää. Ei siis ihme, että yhdessä vaiheessa Romeo oli kieltäytynyt jopa lempiherkustaan, toisella oli ollut maha ihan pömpöllään ruokaa! :D Oli Romeolle järjestetty myös viihdettä. Telkkarissa pyöri lintuja, oravia ja hamstereita, mutta vasta muurahainen sai Romeon liikkumaan tuolilta. Hetken se oli kuulema tassulla härppinyt ruudulla kipittävää muurahaista, mutta luopunut pian saalistustoiveista, kun muurahainen ei reagoinut. :D Kun menin hakemaan poikaa kotiin, se piiloutui sohvan alle, eikä meinannut tulla sieltä ollenkaan pois. Kotimatkalla alkoi kamala huuto, ei raukka vissiin tajunnut, että palvelijat haki kotiin.

Kotiin päästyään Romeo sitten kuvanmukaisesti otti kunnolla rennosti. Kunhan oli ensin saanut tarpeeksi vouhottaa, ettei hänellä ole ruokaa ja ettei hän ole saanut tarpeeksi hellyyttä omilta palvelijoilta.



Iso kiitos tätille ihanasta hoitopaikasta :)

10v terveystarkastus

Soittelin Eläinsairaala Countrypolikseen aikaa hammaskiven poistoon ja sain ensin kehoituksen käydä ottamasta verikokeet, varasin ajan samointein 10v terveystarkastukseen ja verikoisiin. Perjantaina suuntasimme sitten Romeon kanssa Countrypolikseen, joka on onnekseni 2km päässä kotoamme. Romeon piti olla syömättä 8 tuntia, joten se herätti minut 02:20 pomppimalla päällä ja huutamalla, raukallahan oli kamala nälkä. Aamuyö ja aamu meni kuunnellen kissan nälkäkiukkua. Ja jännittäessä verikokeiden tuloksia.

Klinikan sisään päästyämme Romeo ilmoitteli itsestään kovaäänisesti vastaanotossa. Punnitsin vielä Romeon isolla vaa'alla ja jäimme odottelemaan eläinlääkärin kutsua tutkimushuoneen puolelle.

Tässä vaiheessa Romeo onneksi rauhoittui, mutta huomasin sen stressaavan tilannetta melko suunnattomasti, koska sen korvat menivät jälleen tulipunaisiksi. Päästiin 10:30 vastaanottohuoneeseen ja vastassamme oli mukava eläinlääkäri Anne Kiiskinen. Lääkäri aloitti tunnustelemalla imusolmukkeet, katsomalla korvat ja hampaat. Sitten kuunneltiin sydänäänet, joiden kohdalla pidätin hengitystä, mutta puhtaat äänet löytyivät ja huokasin helpotuksesta. Sitten tunnusteltiin vatsaontelo ja kurkattiin hampaisiin. Ja kuten itsekin tiesin, siellä oli alkavaa tulehdusta ikenissä ja hammaskiveä.

Sitten paikalle kutsuttiin hoitaja, joka alkoi puuhaamaan verikokeiden ottoa. Romeota pelotti, mutta se käyttäytyi niin mallikkaasti, eikä rimpuillutkaan yhtään. Saatiin verikoe otettua ilman rauhoitusta ja eläinlääkäri vielä monta kertaa kehui, että olispa kaikki kissapotilaat yhtä helppoja :D

Sitten jäätiin avopuolisoni ja Romeon kanssa tutkimushuoneeseen odottelemaan tuloksia. Minua vapisutti kun pelkäsin niin paljon niitä tuloksia, eihän Romeo enää mikään pentu ole (vaikka niin se kyllä monestikin käyttäytyy).

Piinallisen odottelun jälkeen lääkäri tuli sitten huoneeseen tulosten kanssa. CREA oli punaisen puolella alarajalla, mutta kaikki muu näytti oikein hyvältä.

Tottakai huolestuin munuaisten toiminnasta.

Hätäilin sitten varmaan ihan liian aikaisin ja panikoin, koska oli pakko pistää viestiä Millalle kysyä miten muuttaisin Romeon ruokavaliota vähemmän munuaisia kuluttavaksi, kuitenkin olen ollut tarkka, ettei fosforia ruokavaliossa olisi liikaa.

Milla sitten onnistui poistamaan paniikin ja sanoi, että tuollainen nousu CREAssa voi johtua hyvin paastosta ja kuivumisesta. Olihan Romeo koko yön+aamun syömättä, verikokeille päästiin vasta 10:50.

Eli mitään ihmeitä ei nyt tarvitse alkaa tekemään, mutta kontrollikäynti on sitten puolen vuoden päästä ja anestesiaan saatiin lupa, jotta saadaan hampaat hoidattaa pojalta kuntoon :)

Ruokakuppi ongelma ratkaistu!

Mitäpä sitä ei Herra Ylhäisyyden eteen tekisi. Oli suunnattava kuppiostoksille, kun herralle ei enää ruoka maittanut hänen vihreästä kupistaan, vaan lautaselta piti pojalle ruoka tarjoilla.

Aloin kyllästyä ylimäärästen lautasten tiskaamiseen, joten päätin suunnata luottoeläinkauppaani Eläinplaneetalle. Tiedän, että saan sieltä kaikki mitä tarvitsen ja niin kävi tälläkinkertaa. Pia ystävällisesti neuvoi ja hoksasi, ettei Romeo välttämättä tykkää, kun sen viikset osuvat ruokaan ja kupin reunoille, joten päädyin sitten kolmesta väristä valitsemaan mustan savicin valmistaman ruokailuastian, joka on oikein hyvin muotoiltu. Siitä ei pääse ruoka luisumaan, ja se on tarpeeksi matala.

Ja arvatkaa mitä, Hänen Ylhäisyytensä rakastaa syödä tästä kupista.

Joskus mietin, olenko ihan terve, mutta itseasiassa tunnen olevani. Haluan, että minun rakkaallani on kaikki kunnossa ja hänellä on hyvä olla.

Ruokailuun liittyen vielä, täytyy varata eläinlääkäriin aika hammaslääkäriä varten. Hammaskiveä on pojan hampaisiin kertynyt jo jonkunverran siitä, kun viimeksi käytiin, joten on aika käydäkin.

Romeon kuulumisia.

Rauha maassa ja palvelijoilla hyvä tahto.

Ollaan vietetty rauhallista perhe elämää kolmistaan ja hellitty lapsi piloille. Romeo on myös saanut melko paljon nameja ja positiivisella tavalla se vaikuttaa myös aktivoimiseen, sillä nakkelen nameja portaissa, ja Romeo juoksee perässä, kehittää jo ennestään mahtavaa lihaksistoa! :D

Paino jatkaa nousuaan, mikä on erittäin hyvä. Tuumasipas Romeon "täti" myös Romeota kopassa portaita kantaessaan, että hieman on tuhdistunut poika. Sääliksi kävi tätiä.

Puntariin nimittäin tipahti tänään 5kg 300g. Eli lihottu on jo +800g. Erittäin hienoa!

Tänään olemme taas menossa Romeon tädin luokse yökylään. Romeo rakastaa olla siellä, kun se on käynyt siellä ihan pikkunassikasta asti. Sillä on siellä omat paikat ja ihan ikioma lelu, joka on jo 10vuotta vanha, mutta saa Romeon kuolaamaan ja kellimään.


Saatan postailla sieltä tätilästä sitten kuulumisia, katsellaan :)

Testissä: Terra Toys

Enpä ole ennemmin jotenkin ajatellut näitä terra toys leluja, mutta tänään eläinkaupassa bongasin yhden mielenkiintoisen näköisen lelun, missä extrana on vieäpä catnip! :) Herrahan oli ihan hurmioissaan tästä uudesta lelusta, eli palvelija on nyt onnellinen, kun majesteetille kelpasi leikkeihin uusi lelu :)

Primacat silica-hiekka arvostelu osa 2

Ei mennyt ihan putkeen tämä meidän hiekkakokeilu valitettavasti, vaikka odotukset olivat korkealla tämänkin hiekan suhteen.

Ensinnäkin odotin jotenkin, että hiekka on paakkuntuvaa, jota se ei valitettavasti ollut, ja sitä sitten yritin siivota mikrohiekkalapiolla :D

Toisekseen Romeo teki hyvin selväksi, mitä mieltä on hiekasta, mielenosoitukset löytyivät laatikon vierestä, eli hänen majesteetilleen tämä hiekka ei valitettavasti kelvannut.

Mutta hajua tuo hiekka pitää hirmuisen hyvin, pissa ei haise yhtään. Todella harmi, että Romeo oli tätä mieltä tästä hiekasta, joudumme palaamaan siis pölyävään vadigraniin.

Testissä Primacat silicahiekka osa 1

Päästiin siis mukaan 30hengen testiryhmään testaamaan Primacatin silica-hiekkaa. Minulla on ollut todellakin ongelmia löytää pölyämätön kissanhiekka, joka pitää myös hajua. Tehtävä mahdoton? :D

Olen joskus hamassa menneisyydessä käyttänyt silica-hiekkaa, enkä muistanut sen pölynneen. Se on hinnaltaan kuitenkin melko tyyristä, verrattuna käyttämääni vadigranin hiekkaan, joten sen kokeilu jäi kokeiluasteelle. Tarkkoja muistikuvia ei ole, joten nyt olikin oiva tilaisuus päästä testaamaan, tuleeko meistä Primacatin silica-hiekan potentiaalisia käyttäjiä.

Itse tykkään todella paljon tuosta valkoisesta väristä, näyttää siistiltä laatikossa.








Mutta nyt se melko tärkeä osa testin ykkösvaiheessa, miten paljon tämä hiekka pölisee? 

• Mikään hiekka ei taida olla täysin pölyämätön, mutta olisi mukavaa, jos pöly ei leijailisi tunteja koko yläkerrassa, koska se vaikeuttaa hengittämistä todella paljon ja lisäksi yläkerrassa asuu rottia, joiden hengitysjuttujen kanssa saa olla melkoisen varovainen. Voin ilokseni kertoa, että meinasin kyllä tukehtua siihen pölyyn, kun kaadoin tätä puoli pussia laatikkoon, mutta siihen se pölyäminen sitten jäikin! JEE! 

Seuraavassa osassa kerron, mitä mieltä olen hiekan toimivuudesta.

Romeo Cry Baby 10vuotta! ♥

Niin siinä kävi, pienen pieni (köh, pieni 6kg täyttä lihasta) täytti 10vuotta. Äitin pieni mussukka, mammanpoika  ♥

Romeo sai synttärilahjakseen tuollaisen kivan majan, missä se on viihtynyt todella hyvin. Romeo ei ole koskaan viihtynyt majoissa tai igluissa, mutta nyt mamma oli kyllä hyvä, kun löysi oikeanlaisen temppelin hänen majesteetilleen :3 

Eihän toki Romeon lahjat siihen loppuneet. Parhain ja Romeon mielestä erityisen ihana lahja oli synttärikakku! :)

Romeon synttärikakkuun tuli hänen arvostamaansa tonnikala-purkkiruokaa, lisäksi maksamoussea, hirvenlihaa, Ziwipeakin herkkuja ja raakaa kaninlihaa. Se oli Romeolle sellainen synttärikakku, että kyllä maistui!

Onnea rakas!  ♥

Millainen on Herra Romeo Cry Baby?

Rakkaalla lapsella on monta lempinimeä, ja niitä on todellakin kohta 10vuoteen ehtinyt kertyä melkoinen määrä: Rome, Romeo, Pimpula, Rullakebabbi, Äitin poika, Prinssi-Uljas, Romppupomppuhyppy-hyppykoikkaloikkanen ja monen monet muut. Osaa en edes julkaise kaikkien nähtäville, niitä käytetään kotona inside-läppien lomassa ;)

Mutta päästäksemme asiaan, sain toiveen tehdä esittelyn Romeosta. Joten yritän kyhätä kasaan jonkinlaisen tiivistelmän.

Pentuna Romeo oli kamala riiviö, se roikkui kynsin hampain kädessä kiinni, veti rallia lahkeesta olkapäälle niillä ihanilla naskalikynsillään (onneksi se lopetti sen, 5kg ehtaa lihasta kiipeämässä jalkaa pitkin tuskin tuntuisi enää niin mukavalle...)

Romeo on ollut myös ruokailunsa suhteen pennusta asti todella nirso. Se on saanut lapsuudenkodissaan syötäväksi "kotiruokaa". Onneksi siitä silti kehittyi jäntevä ja voimakas kissa ja heti meille tultuaan se pääsi syömään edes vähän parempaa ruokaa, vaikka ei ne markettiruuat mitää sen parempi olleet, kun niitä aikoinaan syötettiin.

Mutta päästäkseni itse asiaan Romeon luonteesta. Se ei ole millään tavalla normaali kissa. Se on täysin uniikkitapaus. Romeo on maailman kiltein kissa, en uskalla sanoa, ettei se tekisi pahaa kärpäsellekään, koska totuus on, että on se voinut syödä parikin kärpästä elämänsä aikana, kun se on saanut saalistusmoodin päälle ;)  Mutta jyrsijät saavat olla täysin rauhassa, vaikka ne olisivatkin karkureissulla. Romeo yrittää lähinnä leikkiä. Se on muutenkin mahtava etsijäkissa, sillä se löytää aina karanneet hamsterit :D ...juu ja kerran myös karanneen käärmeen, joka oli mennyt nokosille Romeon juoma-automaatin alle.
 Romeo on ihmisiä kohtaan myös äärettömän kiltti, mutta hyvin arka uusien ihmisten kanssa. Se kyllä huomaa, jos joku ei ole kissaihminen. Toisaalta Romeo on aika monimutkainen kissa, siihen ei voi vain tutustua vieraat ihmiset, vaan luotto syntyy monen vierailun jälkeen. Meidän mammojen kanssa se on taas perheen kesken aivan erilainen kissa, mitä ulkopuoliset eivät näe.

Väitän, että meidän perheessä on luja side kaikkiin osapuoliin. Romeo esimerkiksi hakee turvaa meistä, se oikeasti viihtyy siellä missä mekin olemme. Se nukkuu meidän päiden välissä päikkärit ja yöunet, joskus harvoin se kömpii jalkoihin nukkumaan. Joskus iltaisin se saattaa mennä edellä sänkyyn ja karjua siellä kuin leijona, se siis yrittää komentaa meitäkin jo nukkumaan. Rauhoittuu sitten kun kömmitään sänkyyn ja Romeo taas pääsee meidän lähelle.

Romeo on vieläkin tosi leikkisä kissa, kunhan sillä on tosiaan mieleinen lelu. Kyllähän se on laiskempi tietenkin kuin pentuna, mutta sitä enemmän sitä pitääkin sitten pystyä aktivoimaan.

Romeo on auttanut minut monista pahoista paikoista yli elämässäni, ollut aina siinä, kun on tarvinnut vain itkeä pieni karvapallero sylissä.

En osaa pukea enää paremmin sanoiksi, millainen Romeo on, se on vain täydellinen ja maailman rakkain minulle ♥

#fiksuvaihto #deluxeprimacat testitulokset.

Herra Romeo on nyt saanut jotenkuten päätökseen primacatin fiksuvaihto testin.

Olen ollut erittäin tyytyväinen kuivamuonaan. Siinä on kuitenkin ihan kiitettävästi lihaa, joten se tulee olemaan meillä ruokavaliossa välillä vaihtelun vuoksi. Pääasiallisena kuivamuonana menee meillä kuitenkin Taste Of Wild, jossa lihaprosentti on optimaalisempi.

Märkäruuista purkkiruuat maistuivat oikein mainiosti. Niitä tulen jatkossakin siis ostamaan Romeolle vaihtelun vuoksi. Niissä on kuitenkin hyvä lihaprosentti, eikä niissä ole viljaa, eikä lisättyä sokeria. Olen kuitenkin todella tarkka Romeon ruokavaliosta.

Positiivinen juttu on se, että vaihdon aikana luikku nirsokissamme lihoi ainakin +500g. Toiset +500g niin Romeo on mielestäni vallan hyvässä lihassa. Se on toki hyvin jäntevä ja lihaksikas kissa, mutta tuo +1kg on mielestäni tarpeen, jotta se on kaikinpuolin sopusuhtainen kissa.

Maistuvuus on siis kohtuullinen primacatin märkäruuissa. Purkkiruuat tosiaan maistuivat, mutta valitettavasti pussiruuat, joissa olisi ollut mahtava koko ja etuna vielä pieni roskakoko, ei maistuneet lainkaan. Ei koko aikana, Romeo nuuhkaisi ja se oli siinä.

Voisiko joku kehittää nirsoille pieniruokaisille kissoille hyvin pieniä annoskokoja? Nimittäin tuosta purkkiruuastakin jää puolet syömättä ja se on Romeolle ollut vuodet sopiva annosmäärä. Romeolle annetaan aamuin-illoin märkäruoka ja aina puolet jää syömättä. On pakko antaa aina uusi pakkaus, koska aamulla annettu pussinpuolikas ei kelpaa enää hänen majesteetilleen syötäväksi.

Haluan kiittää lämpimästi Primacatia, että saimme Romeon kanssa mahdollisuuden tutustua ruokiin, joten tulen jatkossakin ostamaan :)

Sisäkissan aktivointi

Sisäkissa tarvitsee paljon aktiviteettia ollakseen tyytyväinen. Se ei pääse toteuttamaan luontaista saalistusviettiään ulkona, joten sille pitää luoda korvaava toiminto sisätiloihin, eli tärkeääkin tärkeämpi asia kissan psyykkeen ja hyvinvoinnin kannalta: leikittäminen.

Varsinkin pentuaikoina ja nuorena kissa leikkii mielellään hyvin paljon myös itsekseen, mutta vanhemmiten kissa saattaa laiskistua ja lakata leikkimästä pennun tai nuoren kissan lailla. Toki leikittäminen kuuluu myös olennaisena osana pennun ja nuoren kissan elämään, mutta erityisen tärkeää on pitää vireystilaa yllä vanhemmallakin iällä.

Kaikki kissat eivät tykkää kaikista leluista, On löydettävä lelu, jolla kissaa saa aktivoitua. Nuorempana Romeo rakasti laserlelua, eli laseria, jolla saa muodostettua pisteitä eri paikkoihin. Se on oikeastaan "laiskan" omistajan ihannelelu :D Voit vain istua paikallasi ja leikittää kissaa. Kyllä Romeo innostuu laserista joskus vieläkin, mutta aika harvoin, sellainen kyllä edelleen siis löytyy Romeon leluvalikoimasta.

Romeon ykköslelu on ollut koko sen eliniän "foliopalloksi" kutsumani rapiseva pallo. Se on siis täysin yksinkertainen lelu, mutta muuta kissa ei usein tarvitse.

Vietämme joka ilta Romeon kanssa 15-30minuuttia leikittäen. Joskus Romeo haluaa futailla pelkästään foliopallojen kanssa, mutta joskus kelpaa myös sellainen hiiri, joka ääntelee, kun siihen osutaan tai se osuu johonkin. Tosin yhtä kovaa mielenkiintoa sillä ei siihen ole, kuin foliopalloon. Leikkiaika riippuu siitä, miten kauan Romeolla on siihen mielenkiintoa. Usein se kyllästyy ja lösähtää lattialle mielentilassa: "juoskaa itse." Sitten lopetetaan, kun leikki ei enää maistu.

Oikeastaan sisäkissan aktivoinnissa on vain mielikuvitus rajana. Kissat rakastavat muuten tosi paljon pahvilaatikoita, niistä voi tehdä erilaisia rakennelmia ja leikittää kissaa niissä.

Sitten sisäkissan elämässä on sellainen asia, mitä pidän itse erittäin tärkeänä, nimittäin se, että kissa saisi katsoa ulos eri ikkunoista.

Meillä se on järjestetty niin, että olohuoneessa on iso raapimapuu, jossa voi löhöillä ja katsella takapihalle. Meidän takapihalla liikkuu paljon lintuja ja oravia. Romeo tykkää kyllä katsella todella paljon pieneläimiä. Se myös saalistaa niitä mielessään. Inisee ja häntä paukuttaa seinää, se on niin huvittavan näköistä :D

Yläkerrassa on myös makuuhuoneessamme ikkuna, josta Romeo pääsee katselemaan takapihalle. Keittiössä on taso, mistä näkee etupihan liikkeen.

Olohuoneen raapimapuu, mistä voi katsella pihalle.

Keittiön ikkunasta näkee pihalle.

Testissä: Racinel Take Care kissanhiekka

"Kissanhiekka Racinel Comfort Take Care on paakkuuntuva kissan hiekka, johon on lisätty aktiivihiiltä hajuja poistamaan. Tuotteella tehokas imukyky ja se on riittoisaa. 100% luonnontuote."

Minulla oli oikeastaan tosi kovat odotukset tämän hiekan suhteen. Kokeilin tätä ensimmäisen kerran silloin, kun Kalle oli  vielä elossa. 

Kalle oli aina sellainen tosi tarkka laatikollakävijä. Hiekan piti todellakin olla viimeisen päälle hyvää, että siinä kelpasi käydä - jos ei ollut - odotti yllätys portaiden alla, laatikon vieressä tai ovenpielessä. Joten kokeilu jäi sikseen, vaikka sainkin hyvän ensivaikutelman siitä, ettei hiekka pölissyt lähes yhtään, kun sitä kaatoi hiekkalaatikkoon uuden satsin laatikon pesun jälkeen. 


Nyt sitten päätin taas kokeilla Take Care-hiekkaa Romeolle, koska edelleen pidin sitä hyvänlaatuisena erityisesti tuon aktiivihiilen takia. 

Hiekassa on kyllä mahdottoman hyvä imukyky! Se paakkuuntuu todella hyvin, eivätkä paakut hajoa lainkaan, kun ne siivotaan vessasta pois. Mutta olen nyt pettynyt kuitenkin nuihin aktiivihiiliin, sillä ne eivät oikeasti pidä hajua, niin hyvin kuin normaalisti käyttämäni Vadigran nature kissanhiekka, jota meillä on menestyksekkäästi käytetty useita vuosia. Ainoa miinus tuossa Vadigranin hiekassa on tuo järjetön pölyäminen. Koko kämppä leijailee pölyä täynnä, niin, että henkeä ahdistaa kun sitä kaataa laatikkoon. Siksi päädyin alunperin kokeilemaan eri hiekkaa. 

Tarkennetaan vielä, että ennen laatikon pesuväli on ollut aina kuukausi, nyt se oli kaksi viikkoa. 

Hiekalla on siis todella paljon merkitystä. 

PrimaCat lihanrakastajat #fiksuvaihto testaajiksi.

Me päästiin siis testaamaan PrimaCatin ruokia.

• Saatiin kahden viikon kuiva-ja märkäruuat.

 Ainakin herra oli hyvin onnellinen paketista, katsotaan mitä sanoo ruuasta.
   Nämä primacatin ruuat on muuten markettiruuista viljattomia ja sokerittomia!

 Inhottava faktahan on se, että olen suoraansanottuna kaapinut rahaa lautaselta roskiin useamman vuoden kokeillen erilaisia oikeasti hyviä märkäruokia, myös raakaruokaa olen kokeillut pidemmällä kaavalla, mutta se ei kertakaikkiaan tuota tulosta. Ei, edes vastalopetettu lämmin hiirenpinkki ei vain innosta Romeota syömään, joten jossainvaiheessa annoin sitten periksi ja siirryin syöttämään huonolaatuisia markettimärkäruokia, joita se sentään syö. Kissan tulisi kuitenkin saada nestettä myös ravinnosta. Siksi tämä tilaisuus oli meille otollinen, sain kahden viikon märkäruuat, ja toivon, että voisimme siirtyä primacatin ruokiin, koska ne ovat sentään viljattomia ja sokerittomia ja markettiruuksi lihaprosentti on kohtuullisen iso.

Hoidossa palvelijoiden loman aikana..uutta ja jännää.

Palvelijat suuntasivat parin päivän kesälomalle Vuokattiin ja heidän oli tietenkin pakko jättää pieni kissapoika hoitoon, sillä lomahuoneistossa ei olleet lemmikit sallittuja. Kallen menetyksen myötä olen alkanut stressaamaan entistä enemmän sitä, että miten Romeo voi. Onneksi minulla on sellainen luottohoitajatäti Tiia, jolle uskallan antaa rakkaimman hoitoon hyvillä mielin.

Perjantaina pakattiin Romeon kamppeet ja lähdettiin kohti hoitopaikkaa. Oli ikävää kuunnella Romeon itkua, kun se oli kuljetuskopassa nyt yksin. Romeo ja Kalle matkustivat aina isossa koiralle tarkoitetussa kuljetuslaatikossa yhdessä, siinä molemmat olivat rauhallisia toisiaan turvaten. Paikanpäällä Romeo itki vielä, mutta Tiian supersuloinen poikakissa Herra Laku "Laama" otti Romeon hyvin vastaan mennen heti tervehtimään Romeota. Tämä kaksikko ei ole koskaan ennen tavannut, joten reaktio oli kyllä hellyttävä.

Pakkasin ylihuolehtivaisena äitinä mukaan Romeolle kaiken mahdollisen: oli minun hupparini kuljetusboksissa, 2 pakettia herkkuja, mitä Romeo ei voi vastustaa, jos se jännityksen takia ei suostu syömään. Se on aina ollut todella nirso kissa ja varsinkin uusissa tilanteissa stressi voi vielä voimistaa tuota piirrettä, ja koska kissa ei voi olla syömättä pitkiä aikoja, ilman vaaraa siitä, että sisäelimet ottaa damagea. Piti myös pakata mukaan elektrolyyttijuomaa, jos kuumuus tekee taas tepposiaan kuten viime kesänä jolloin Romeo meni ihan nuutuneeksi kahdeksi päiväksi ja vasta elektrolyyttijuoma palautti herran virkeyden takaisin. Tietenkin sitten omat raksut ja purkkiruokaa mukana.

Romeo ja Laama olivat ystävystyneet ihan mukavasti. Olivat katselleet yhdessä parvekkeelta maisemia ja vielä lähtöaamuna puskeneet toisiansa.
Jospa saisin avokkeen taivuteltua siihen, että Romeolle löydettäisiin kissakaveri. Ymmärrän kyllä, että Kallen menetys hänelle oli todella kova paikka, enkä tietenkään halua vaatia, että ottaisimme uuden kissan. Mietin vain, miten paljon siitä olisi hyötyä, että Romeolla olisi vakituinen leikkikaveri, vaikka kissat ei niinikään mitään laumaeläjiä olekaan.

Sisäkissoista on vaan tullut huomattua, että niistä on tosiaan seuraa toisilleen paljonkin.

Rankka oli reissu ollut. Romeo nukkui koko eilisen päivän minun vieressäni todella sikeästi, enpä ole koskaan tainnut sen nähdä nukkuvan yhtä sikeästi kuin eilen! Ja voi kyllä se hoidatti sitten itseään koko päivän ja hankki rapsutuksia yllinkyllin. Perhe taas kotona! :)

Suruaikaa ja lohdutusta.

En voi vieläkään uskoa sitä, että perheestämme puuttuu yksi jäsen. Odotan aina Kallea aamu-ja iltaruuille, sekä päiväraksuille. Odotan, että se on Romeon kanssa vastassa, kun tulen kotiin. Odotan, että pian se juoksee jostain nurkan takaa ja on taas täällä...mutta ei se koskaan enää mene niin.

Viimeiset hetket.

Koska blogi piti taukoa, jäi paljon kirjoittamatta. Kallen oksentelu oli pahin kaikista oireista, eikä eläinlääkäri löytänyt mitään muuta järkevää syytä kuin allergia. Tämän tauon aikana kokeilimme kaikkea; rauhoittavia, erilaisia ruokavaliota, lääkkeitä, ravintolisiä...lista on loputon. Voin sanoa, että kokeilimme ihan kaikkea! Välillä Kallen paino nousikin, mutta sitten erään kerran se ei enää noussutkaan. Lopetuspäivänä Kalle painoi enää 3,5kg, mikä on todella vähän niin isolle kissalle kuin Kalle oli. Eläinlääkäri oli täysin samaa mieltä, että on eutanasian aika. Kalle sai maanpäällä 13 ihanaa vuotta, vaikka viimeinen vuosi menikin enemmän ja vähemmän sairastellessa. Kallea rakastettiin ehdoitta ja se oli perheenjäsen.




Luopuminen on vaikeaa, vaikka päätös olisi oikea.







On ollut pakko opetella elämään ja jatkamaan sitä näin, kun se on. Onneksi Romeo on ollut tukena jatkuvasti. Nykyään se nukkuu meidän kanssa päiväunet ja yöunet, illalla se simahti jalkoihini nukkumaan ja aamulla kömpi kanssani ylös aamupalalle neljän aikaan. Romeo on ollut surutyön kannalta kultaakin kalliimpi.

Kävimme äitini luona, jotta Romeo pääsisi ulkoilemaan. Valitettavasti siellä oli ruohonleikkuut menossa, ja Romeota pelotti se iso pahanääninen kone, joten ulkoilu jäi sitten melko pikaiseksi. Romeo rakastaa olla äitini luona, siellähän se kasvoikin osan pentu-ajastaan.

Hyvää matkaa Kalle.

Perheessämme on suuri suru, yksi rakkaista perheenjäsenistämme on poissa.

Kiitos Kalle kaikesta, kyllä me nähdään vielä.

2002 - 28.7.2015.

On aika hiljaa kiittää ja tassua puristaa 
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa 
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin 
sinulle laulamme nyt näkemiin.

Pitkästä aikaa.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa aika reippaan aikaan. Ajattelin kuitenkin taas aktivoitua kirjoittamaan.

Tässä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista. Tulevaisuus tuo tullessaan surullisen tapahtuman, mikä koskettaa meidän koko perhettämme. Pian yksi meistä on poissa :( Siitä minulla ei vielä ole lupaa kirjoitella, mutta tulen kirjoittamaan siitä kuitenkin blogiin, kun ollaan saatu kasattua itsemme edes jotenkin surun keskellä.