Suruaikaa ja lohdutusta.

En voi vieläkään uskoa sitä, että perheestämme puuttuu yksi jäsen. Odotan aina Kallea aamu-ja iltaruuille, sekä päiväraksuille. Odotan, että se on Romeon kanssa vastassa, kun tulen kotiin. Odotan, että pian se juoksee jostain nurkan takaa ja on taas täällä...mutta ei se koskaan enää mene niin.

Viimeiset hetket.

Koska blogi piti taukoa, jäi paljon kirjoittamatta. Kallen oksentelu oli pahin kaikista oireista, eikä eläinlääkäri löytänyt mitään muuta järkevää syytä kuin allergia. Tämän tauon aikana kokeilimme kaikkea; rauhoittavia, erilaisia ruokavaliota, lääkkeitä, ravintolisiä...lista on loputon. Voin sanoa, että kokeilimme ihan kaikkea! Välillä Kallen paino nousikin, mutta sitten erään kerran se ei enää noussutkaan. Lopetuspäivänä Kalle painoi enää 3,5kg, mikä on todella vähän niin isolle kissalle kuin Kalle oli. Eläinlääkäri oli täysin samaa mieltä, että on eutanasian aika. Kalle sai maanpäällä 13 ihanaa vuotta, vaikka viimeinen vuosi menikin enemmän ja vähemmän sairastellessa. Kallea rakastettiin ehdoitta ja se oli perheenjäsen.




Luopuminen on vaikeaa, vaikka päätös olisi oikea.







On ollut pakko opetella elämään ja jatkamaan sitä näin, kun se on. Onneksi Romeo on ollut tukena jatkuvasti. Nykyään se nukkuu meidän kanssa päiväunet ja yöunet, illalla se simahti jalkoihini nukkumaan ja aamulla kömpi kanssani ylös aamupalalle neljän aikaan. Romeo on ollut surutyön kannalta kultaakin kalliimpi.

Kävimme äitini luona, jotta Romeo pääsisi ulkoilemaan. Valitettavasti siellä oli ruohonleikkuut menossa, ja Romeota pelotti se iso pahanääninen kone, joten ulkoilu jäi sitten melko pikaiseksi. Romeo rakastaa olla äitini luona, siellähän se kasvoikin osan pentu-ajastaan.

Hyvää matkaa Kalle.

Perheessämme on suuri suru, yksi rakkaista perheenjäsenistämme on poissa.

Kiitos Kalle kaikesta, kyllä me nähdään vielä.

2002 - 28.7.2015.

On aika hiljaa kiittää ja tassua puristaa 
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa 
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin 
sinulle laulamme nyt näkemiin.

Pitkästä aikaa.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa aika reippaan aikaan. Ajattelin kuitenkin taas aktivoitua kirjoittamaan.

Tässä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista. Tulevaisuus tuo tullessaan surullisen tapahtuman, mikä koskettaa meidän koko perhettämme. Pian yksi meistä on poissa :( Siitä minulla ei vielä ole lupaa kirjoitella, mutta tulen kirjoittamaan siitä kuitenkin blogiin, kun ollaan saatu kasattua itsemme edes jotenkin surun keskellä.

Kuukauden ruuat.

Vähän ehkä shoppailin.

60 purkkia=23€

Elämää allergikon kanssa.

Kallen allergioiden tuomat ongelmat ovat kyllä välillä hyvin kinkkisiä ja väsyttäviä.

Eläinlääkärissähän me käytiin ja saatiin tulokset maaliskuussa. Siitä piti sitten lähteä muokkaamaan Kallelle uutta ruokavaliota, koska Kalle on allergisoitunut lähes kaikelle mahdolliselle, viljat ja peruna sun muut ovat ehdottomasti kiellettyjen listalla.

Eli Kalle ei syö raksuja ollenkaan. Ainoa, mitä pystyisin täysin syöttämään ilman oksennusoireita, on frettien raksut, tarkemmin sanottuna totally ferret, mutta se on ole kissoille suunniteltu, vaan näätäeläimelle, joka ruuansulatusjärjestelmä on hyvin paljon tehokkaampi ja nopeampi kuin kissan, joten raksut tuleekin sitten löysänä läpi. Joku merkki voisi valmistaa kissalle täydellisen nappulan, mikä sisältäisi oikeasti lihaa ja siitä minimoitaisiin ihan kaikki ylimääräinen, kuten frettien ruuassa. Ovathan molemmat 100% lihansyöjiä.

Allergioiden ja ruokakokeiluiden takia Kallen massa on myös tippunut ja se on laihtunut. Totuttaminen raakaruokaan vie aikaa, eikä kaikki kelpaa. Ostin nyt ensihätään Kallelle kalkkuna-hanhi barffipötkön, missä on todella korkea rasvaprosentti. Luulen kuitenkin, että laihtumisen syy on nyt yksinkertaisesti siinä, ettei rasva imeydy kunnolla tai sitä ei ole ruokavaliossa riittävästi. Tämä olisi niin helppo korjata rasvapitoisilla raksuilla, joita Kalle varmasti söisi hyvällä ruokahalulla, mutta kun ei.

Siksipä klikkasin itseni zooplussan sivuille ja sieltä kategoriaan herkkä vatsa ja intoleranssi. Sieltä löytyikin lupaavan oloinen lisäravinne, joka auttaa myös ravinteiden imeytymisessä.

Luposal Moor Liquit

kuva lainattu: zooplus.fi

"Tämän luonnollisen turvetuotteen nestemäinen koostumus takaa sen tehokkuuden. Tuhansien vuosien aikana muodostuneet, aktiiviset vaikuttavat aineet tekevät siitä ainutlaatuisen ravinteiden lähteen! Tämän turvetuotteen 100%:n luonnolliset valmistusaineet auttavat:

• säätelemään vatsan ja suolen toimintaa
• parantamaan ravinteiden imeytymistä
• lisäämään verentuotantoa
• parantamaan turkin kuntoa"

Tällä lähdetään kokeilemaan nyt. Raakaruokana Kalle on saanut (tai sille on lähinnä maittanut) broilerin sydän, hanhi-kalkunnamix ja kananrasva. Lisänä Kalle saa lohiöljyä. Tietenkin Kalle syö myös natures:menun ja carnyn märkäruokia.

Katsotaan miten tuo lisäravinne lähtee toiminaan, toivottavasti se tuo hieman helpotusta arkeen ja saadaan Kalle taas lihomaan oikeisiin mittoihin.

Huh hellettä.

...tosi mielikuvituksellinen otsikko tällä blogimerkinnällä, mutta kun sitä hellettä piisaa ja tänne pätsiin paistuu. Kissatkin siipeilevät tuulettimen lähietäisyydellä ja hakeutuvat viileiden kankaiden läheisyyteen. Onneksi joku neropatti (avopuolisoksikin voidaan kutsua) toi freteille leikiksi vanhan makuupussin. Ja mitä teki kissa? ... löysi ainakin viileän kankaan jonka minä sitten röyhkeästi viime yönä varastin :D Tosin Romeo tuli nukkumaan minun kainaloon.

Sitten hieman makupala asiaa. Hesan reissulla törmäsin ZiwiPeak kissanherkkuihin. Sisältö näytti niin hyvältä, että oli pakko ostaa pojille tuliaisiksi, vaikka 85g pussin hinta kirpaisikin (4,90€). Kotona en ollut yhtään pahoillaan hinnasta, sillä nämä upposivat niin, että kissat vain porsastivat makupaloja ympäri lattioita ja vaativat jatkuvalla syötöllä lisää. Ehkä me jatkamme suosiolla ZiwiPeak herkkujen parissa. ;)

Sitten pari pantaostosta (pakkomielle.) Nämä siis Romeolle ;)

 Vaaleansininen strassipanta... hairahduin :D

Nobbyn halpis wannabeburberrypanta. mutta kun se käy niin hyvin Romeolle ;__; :D

Seikkailut Romeon kanssa ulkona.

Oltiin Romeon kanssa ulkoilemassa äidin luona. Oli kaunis ilma, joten päätin kuvata Romeota.

Ihmettelin tovin, miksi se mulkoilee pahasti talon suuntaan, mutta ingnoorasin asian ja jatkoin kuvaamista.

Romeo hyppäsi pois aidalta ja näytti katsovan äitin koiraa. Hännän paksuuteen nähden, olisi pitänyt jo tietää, että odotettavissa on jotain erikoista.

Kummallista! Ekku lähti juoksemaan Romeota kohti, mutta nämä kaksihan ovat bestiksiä, joten ihmetys oli suuri, kun Romeo reagoi Ekkuun tuolla tavalla. Linssin läpi en tosin nähnyt Ekun takana olevaa asiaa...

Ja sitten jo mentiikin! ...ja lujaa!

Syykin selvisi! Naapurin pikkuhurtta karautti pihaan ja huomasi Romeon. Pepita on todellinen kissojen ystävä ja haluaisi vain leikkiä niiden kanssa, mutta kissat eivät lämpene ajatukselle. Mainittakoon tässävaiheessa, ettei Pepita tee kissoille pahaa.

Viimein, kolmen kierroksen jälkeen taloa ympäri musta paholainen perässään, onnistui Romeo karistamaan haukkuvan pikkupaholaisen kannoiltaan. Kuitenkin Romeon herkkä mieli järkkyi ja se murisi koko loppumatkan kotiin autossakin vielä. 

Romeo ja koira voivat hyvin. Järkyttynyt Romeo on saanut paljon hellyyttä ja herkkuja ja on toipunut koettelemuksestaan erinomaisesti :D Ei meinannut kamera pysyä kädessä, kun nauroin niin paljon, oli livenä oikeasti niin huvittava näky! :D