Testissä: Racinel Take Care kissanhiekka

"Kissanhiekka Racinel Comfort Take Care on paakkuuntuva kissan hiekka, johon on lisätty aktiivihiiltä hajuja poistamaan. Tuotteella tehokas imukyky ja se on riittoisaa. 100% luonnontuote."

Minulla oli oikeastaan tosi kovat odotukset tämän hiekan suhteen. Kokeilin tätä ensimmäisen kerran silloin, kun Kalle oli  vielä elossa. 

Kalle oli aina sellainen tosi tarkka laatikollakävijä. Hiekan piti todellakin olla viimeisen päälle hyvää, että siinä kelpasi käydä - jos ei ollut - odotti yllätys portaiden alla, laatikon vieressä tai ovenpielessä. Joten kokeilu jäi sikseen, vaikka sainkin hyvän ensivaikutelman siitä, ettei hiekka pölissyt lähes yhtään, kun sitä kaatoi hiekkalaatikkoon uuden satsin laatikon pesun jälkeen. 


Nyt sitten päätin taas kokeilla Take Care-hiekkaa Romeolle, koska edelleen pidin sitä hyvänlaatuisena erityisesti tuon aktiivihiilen takia. 

Hiekassa on kyllä mahdottoman hyvä imukyky! Se paakkuuntuu todella hyvin, eivätkä paakut hajoa lainkaan, kun ne siivotaan vessasta pois. Mutta olen nyt pettynyt kuitenkin nuihin aktiivihiiliin, sillä ne eivät oikeasti pidä hajua, niin hyvin kuin normaalisti käyttämäni Vadigran nature kissanhiekka, jota meillä on menestyksekkäästi käytetty useita vuosia. Ainoa miinus tuossa Vadigranin hiekassa on tuo järjetön pölyäminen. Koko kämppä leijailee pölyä täynnä, niin, että henkeä ahdistaa kun sitä kaataa laatikkoon. Siksi päädyin alunperin kokeilemaan eri hiekkaa. 

Tarkennetaan vielä, että ennen laatikon pesuväli on ollut aina kuukausi, nyt se oli kaksi viikkoa. 

Hiekalla on siis todella paljon merkitystä. 

PrimaCat lihanrakastajat #fiksuvaihto testaajiksi.

Me päästiin siis testaamaan PrimaCatin ruokia.

• Saatiin kahden viikon kuiva-ja märkäruuat.

 Ainakin herra oli hyvin onnellinen paketista, katsotaan mitä sanoo ruuasta.
   Nämä primacatin ruuat on muuten markettiruuista viljattomia ja sokerittomia!

 Inhottava faktahan on se, että olen suoraansanottuna kaapinut rahaa lautaselta roskiin useamman vuoden kokeillen erilaisia oikeasti hyviä märkäruokia, myös raakaruokaa olen kokeillut pidemmällä kaavalla, mutta se ei kertakaikkiaan tuota tulosta. Ei, edes vastalopetettu lämmin hiirenpinkki ei vain innosta Romeota syömään, joten jossainvaiheessa annoin sitten periksi ja siirryin syöttämään huonolaatuisia markettimärkäruokia, joita se sentään syö. Kissan tulisi kuitenkin saada nestettä myös ravinnosta. Siksi tämä tilaisuus oli meille otollinen, sain kahden viikon märkäruuat, ja toivon, että voisimme siirtyä primacatin ruokiin, koska ne ovat sentään viljattomia ja sokerittomia ja markettiruuksi lihaprosentti on kohtuullisen iso.

Hoidossa palvelijoiden loman aikana..uutta ja jännää.

Palvelijat suuntasivat parin päivän kesälomalle Vuokattiin ja heidän oli tietenkin pakko jättää pieni kissapoika hoitoon, sillä lomahuoneistossa ei olleet lemmikit sallittuja. Kallen menetyksen myötä olen alkanut stressaamaan entistä enemmän sitä, että miten Romeo voi. Onneksi minulla on sellainen luottohoitajatäti Tiia, jolle uskallan antaa rakkaimman hoitoon hyvillä mielin.

Perjantaina pakattiin Romeon kamppeet ja lähdettiin kohti hoitopaikkaa. Oli ikävää kuunnella Romeon itkua, kun se oli kuljetuskopassa nyt yksin. Romeo ja Kalle matkustivat aina isossa koiralle tarkoitetussa kuljetuslaatikossa yhdessä, siinä molemmat olivat rauhallisia toisiaan turvaten. Paikanpäällä Romeo itki vielä, mutta Tiian supersuloinen poikakissa Herra Laku "Laama" otti Romeon hyvin vastaan mennen heti tervehtimään Romeota. Tämä kaksikko ei ole koskaan ennen tavannut, joten reaktio oli kyllä hellyttävä.

Pakkasin ylihuolehtivaisena äitinä mukaan Romeolle kaiken mahdollisen: oli minun hupparini kuljetusboksissa, 2 pakettia herkkuja, mitä Romeo ei voi vastustaa, jos se jännityksen takia ei suostu syömään. Se on aina ollut todella nirso kissa ja varsinkin uusissa tilanteissa stressi voi vielä voimistaa tuota piirrettä, ja koska kissa ei voi olla syömättä pitkiä aikoja, ilman vaaraa siitä, että sisäelimet ottaa damagea. Piti myös pakata mukaan elektrolyyttijuomaa, jos kuumuus tekee taas tepposiaan kuten viime kesänä jolloin Romeo meni ihan nuutuneeksi kahdeksi päiväksi ja vasta elektrolyyttijuoma palautti herran virkeyden takaisin. Tietenkin sitten omat raksut ja purkkiruokaa mukana.

Romeo ja Laama olivat ystävystyneet ihan mukavasti. Olivat katselleet yhdessä parvekkeelta maisemia ja vielä lähtöaamuna puskeneet toisiansa.
Jospa saisin avokkeen taivuteltua siihen, että Romeolle löydettäisiin kissakaveri. Ymmärrän kyllä, että Kallen menetys hänelle oli todella kova paikka, enkä tietenkään halua vaatia, että ottaisimme uuden kissan. Mietin vain, miten paljon siitä olisi hyötyä, että Romeolla olisi vakituinen leikkikaveri, vaikka kissat ei niinikään mitään laumaeläjiä olekaan.

Sisäkissoista on vaan tullut huomattua, että niistä on tosiaan seuraa toisilleen paljonkin.

Rankka oli reissu ollut. Romeo nukkui koko eilisen päivän minun vieressäni todella sikeästi, enpä ole koskaan tainnut sen nähdä nukkuvan yhtä sikeästi kuin eilen! Ja voi kyllä se hoidatti sitten itseään koko päivän ja hankki rapsutuksia yllinkyllin. Perhe taas kotona! :)

Suruaikaa ja lohdutusta.

En voi vieläkään uskoa sitä, että perheestämme puuttuu yksi jäsen. Odotan aina Kallea aamu-ja iltaruuille, sekä päiväraksuille. Odotan, että se on Romeon kanssa vastassa, kun tulen kotiin. Odotan, että pian se juoksee jostain nurkan takaa ja on taas täällä...mutta ei se koskaan enää mene niin.

Viimeiset hetket.

Koska blogi piti taukoa, jäi paljon kirjoittamatta. Kallen oksentelu oli pahin kaikista oireista, eikä eläinlääkäri löytänyt mitään muuta järkevää syytä kuin allergia. Tämän tauon aikana kokeilimme kaikkea; rauhoittavia, erilaisia ruokavaliota, lääkkeitä, ravintolisiä...lista on loputon. Voin sanoa, että kokeilimme ihan kaikkea! Välillä Kallen paino nousikin, mutta sitten erään kerran se ei enää noussutkaan. Lopetuspäivänä Kalle painoi enää 3,5kg, mikä on todella vähän niin isolle kissalle kuin Kalle oli. Eläinlääkäri oli täysin samaa mieltä, että on eutanasian aika. Kalle sai maanpäällä 13 ihanaa vuotta, vaikka viimeinen vuosi menikin enemmän ja vähemmän sairastellessa. Kallea rakastettiin ehdoitta ja se oli perheenjäsen.




Luopuminen on vaikeaa, vaikka päätös olisi oikea.







On ollut pakko opetella elämään ja jatkamaan sitä näin, kun se on. Onneksi Romeo on ollut tukena jatkuvasti. Nykyään se nukkuu meidän kanssa päiväunet ja yöunet, illalla se simahti jalkoihini nukkumaan ja aamulla kömpi kanssani ylös aamupalalle neljän aikaan. Romeo on ollut surutyön kannalta kultaakin kalliimpi.

Kävimme äitini luona, jotta Romeo pääsisi ulkoilemaan. Valitettavasti siellä oli ruohonleikkuut menossa, ja Romeota pelotti se iso pahanääninen kone, joten ulkoilu jäi sitten melko pikaiseksi. Romeo rakastaa olla äitini luona, siellähän se kasvoikin osan pentu-ajastaan.

Hyvää matkaa Kalle.

Perheessämme on suuri suru, yksi rakkaista perheenjäsenistämme on poissa.

Kiitos Kalle kaikesta, kyllä me nähdään vielä.

2002 - 28.7.2015.

On aika hiljaa kiittää ja tassua puristaa 
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa 
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin 
sinulle laulamme nyt näkemiin.

Pitkästä aikaa.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa aika reippaan aikaan. Ajattelin kuitenkin taas aktivoitua kirjoittamaan.

Tässä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon kaikenlaista. Tulevaisuus tuo tullessaan surullisen tapahtuman, mikä koskettaa meidän koko perhettämme. Pian yksi meistä on poissa :( Siitä minulla ei vielä ole lupaa kirjoitella, mutta tulen kirjoittamaan siitä kuitenkin blogiin, kun ollaan saatu kasattua itsemme edes jotenkin surun keskellä.

Kuukauden ruuat.

Vähän ehkä shoppailin.

60 purkkia=23€