Millainen on Herra Romeo Cry Baby?

Rakkaalla lapsella on monta lempinimeä, ja niitä on todellakin kohta 10vuoteen ehtinyt kertyä melkoinen määrä: Rome, Romeo, Pimpula, Rullakebabbi, Äitin poika, Prinssi-Uljas, Romppupomppuhyppy-hyppykoikkaloikkanen ja monen monet muut. Osaa en edes julkaise kaikkien nähtäville, niitä käytetään kotona inside-läppien lomassa ;)

Mutta päästäksemme asiaan, sain toiveen tehdä esittelyn Romeosta. Joten yritän kyhätä kasaan jonkinlaisen tiivistelmän.

Pentuna Romeo oli kamala riiviö, se roikkui kynsin hampain kädessä kiinni, veti rallia lahkeesta olkapäälle niillä ihanilla naskalikynsillään (onneksi se lopetti sen, 5kg ehtaa lihasta kiipeämässä jalkaa pitkin tuskin tuntuisi enää niin mukavalle...)

Romeo on ollut myös ruokailunsa suhteen pennusta asti todella nirso. Se on saanut lapsuudenkodissaan syötäväksi "kotiruokaa". Onneksi siitä silti kehittyi jäntevä ja voimakas kissa ja heti meille tultuaan se pääsi syömään edes vähän parempaa ruokaa, vaikka ei ne markettiruuat mitää sen parempi olleet, kun niitä aikoinaan syötettiin.

Mutta päästäkseni itse asiaan Romeon luonteesta. Se ei ole millään tavalla normaali kissa. Se on täysin uniikkitapaus. Romeo on maailman kiltein kissa, en uskalla sanoa, ettei se tekisi pahaa kärpäsellekään, koska totuus on, että on se voinut syödä parikin kärpästä elämänsä aikana, kun se on saanut saalistusmoodin päälle ;)  Mutta jyrsijät saavat olla täysin rauhassa, vaikka ne olisivatkin karkureissulla. Romeo yrittää lähinnä leikkiä. Se on muutenkin mahtava etsijäkissa, sillä se löytää aina karanneet hamsterit :D ...juu ja kerran myös karanneen käärmeen, joka oli mennyt nokosille Romeon juoma-automaatin alle.
 Romeo on ihmisiä kohtaan myös äärettömän kiltti, mutta hyvin arka uusien ihmisten kanssa. Se kyllä huomaa, jos joku ei ole kissaihminen. Toisaalta Romeo on aika monimutkainen kissa, siihen ei voi vain tutustua vieraat ihmiset, vaan luotto syntyy monen vierailun jälkeen. Meidän mammojen kanssa se on taas perheen kesken aivan erilainen kissa, mitä ulkopuoliset eivät näe.

Väitän, että meidän perheessä on luja side kaikkiin osapuoliin. Romeo esimerkiksi hakee turvaa meistä, se oikeasti viihtyy siellä missä mekin olemme. Se nukkuu meidän päiden välissä päikkärit ja yöunet, joskus harvoin se kömpii jalkoihin nukkumaan. Joskus iltaisin se saattaa mennä edellä sänkyyn ja karjua siellä kuin leijona, se siis yrittää komentaa meitäkin jo nukkumaan. Rauhoittuu sitten kun kömmitään sänkyyn ja Romeo taas pääsee meidän lähelle.

Romeo on vieläkin tosi leikkisä kissa, kunhan sillä on tosiaan mieleinen lelu. Kyllähän se on laiskempi tietenkin kuin pentuna, mutta sitä enemmän sitä pitääkin sitten pystyä aktivoimaan.

Romeo on auttanut minut monista pahoista paikoista yli elämässäni, ollut aina siinä, kun on tarvinnut vain itkeä pieni karvapallero sylissä.

En osaa pukea enää paremmin sanoiksi, millainen Romeo on, se on vain täydellinen ja maailman rakkain minulle ♥